*****

"Aada mä oon täs vähän miettiny pois muuttamista. Kaipaan vähän elämää ja uusia maisemia".

"Mitä!? Et varmasti muuta vielä ja jätä mua yksin! Oota edes että mä kasvan aikuiseks ja saan leivän syrjästä kiinni".
"Sä pärjäisit kyllä tosi hyvin yksinkin ja tottakai kävisin usein. pyytäisit vaikka jonkun kivan jätkän tänne asuun kanssas ( vink vink )".

"Et! Jäät vielä hetkeks"
"No okei. Mutta vaan vähäks aikaa. Muutan heti kun vaan tulee sopiva hetki"

"Kiitos"

*****

Pippikin oli kasvanut viimein aikuiseksi ja oli taas Leevin luona. Heidän suhteensa oli jo hyvin lämmin.

Leevi piti huolen sitä, että Pippi tunsi itsensä erityiseksi ja hemmotelluksi mm. hieromalla tätä ahkeraan.

Pippi jäi yöksi ja he nukkuivat yhdessä Hunterin entisessä makuuhuoneessa.

Aamulla Aadan lähdettyä jo kouluun Pippa ja Leevi söivät yhdessä Leevin valmistamaa herkkuaamiaista söpösti yöasusillaan.

Nyt oli Aadankin aika aikuistua.

Tätä hän oli odottanut kauan. Ja vielä kovemmin siitä lähtien, kun hän tapasi Samulin.

Aada sai kasvaessaan taas samat hiukset. Uudeksi piirteekseen hän sai ulkoilun inhoajan.

( Kokonaisuudessaan Aada on nyt ulkoilun inhoaja, arjen sankari, nero, säästeliäs ja ystävällinen. Lemppareita ovat klassinen musiikki, kasvis-kevätkääryleet ja punainen väri. Elämänhaaveena mestaritaiteilija. )

Uudet vaatteet ja hiukset.
Aada säväytti leikkaamalla pitkät kutrinsa lähes olemattomiin. Ja kyllähän ne sopii!

****

Heti seuraavana aamuna Aada kutsui Samulin kylään. Aada aloitti heti flirttailun.

Samuli katsoi Aadaa niin rakastunein silmin, että sellaista harvoin näkee.

Hänen upeat violetit silmät varmasti lumosivatkin lähes kenet tahansa.

"Aada. Tä on tosi vaikee sanoo ja kun sä oot niin upee ja ihana ja silleen"
"Nii?"
"Mä tykkään susta"
"Niin mäkin susta!" Aada kiljaisi vastaukseksi jo lähes pyörtymäisillään onnesta.

Viimein Aada keräsi kaiken rohkeutensa ja suuteli Samulia. Se oli hänen ensimmäinen suudelmansa. Ja paras sellainen. 

Samuli ei kauaa aikailut, vaan pyysi Aadaa seurustelemaan kanssaan. Aadan reaktio lieni tarpeeksi selvä vastaus.

Aadan ja Samulin ilta ei jäänyt siihen, vaan he samantien ryntäsivät valloittamaan Leevin leveämmän sängyn.

Tultuaan myöhään illalla kotiin Leevi huomasi sänkynsä olevan varattu. Siellä nukkui kaksi nuorta, joista toinen oli Aada. Leevi ei tohtinut herättää nuoria. Hän ei edes aikonut saarnata Aadalle. Hänelle riitti, että hän tiesi, kuinka nolona sisko olisi kun huomaisi, että joku on nähnyt hänet parisängyssä miehen kanssa. Arvatenkin minkä jälkeen. Aamulla Aada saisi kuitenkin esitellä poikaystävänsä.

"Kuka se jätkä oli? Lähtiks se jo?" Leevi kysyi Aadalta heti aamiaispöydässä.
"Ai kuka jätkä?"
"Se kenen kanssa nukuitte mun sängyssä?"

"Ainii. Se oli Samuli. Se on mun poikaystävä. Ja öö sori... kun lainattiin sun sänkyä" Aada soperteli nolona.
"Eipä mitää.. Onneks olkoon teille ja varsinki sille jätkälle! Noin kuumaa naista ei joka kundi saa. Tuohan joskus se paremmin näytille niin voidaan tutusta. Ja hommakkaa oma sänky!"
"Juu. Sä ymmärrät aina, kiits!"

*****

Keskellä yötä tummanpuhuva hahmo hiippaili sisälle Rippojen taloon.

Aada kuuli kolinaa eteisestä ja oli heti tilanteen tasalla ja soitti pikimmiten poliisille.

Sillä välin varas oli sullonut heille elintärkeän vessanpöntön säkkiinsä voitokkain ilmein.

Voro hiipi huoneeseen, jonka luuli olevan tyhjillään. Vaan siellä odottikin Aada, joka hyökkäsi miehen kimppuun ja löylytti tätä oikein kunnolla.

Pian paikalle ilmestyi poliisikin, joka myös halusi myös antaa vieraalle kyytiä. 

Poliisitäti voitti ja varas passitettiin poliisiasemalle selittelemään. Rauha ja vessanpytty palasivat taas taloon.

*****

Leevi ja Aada päättivät kutsua seurustelukumppaninsa yhteiselle illalliselle. Tunnelma oli loistava ja kaikki tulivat hyvin juttuun keskenään.

Illan kruunasi kosinta romanttisen tähtitaivaan alla.
"Pippi Räsänen, tulisitko vaimokseni?"

"Tulen tulen tulen! Oi Leevi mä rakastan sua! Ihana sormus!"

"Niin mäkin sua"

Leevi ja Pippi viettivät romanttisen yön ja käpertyivät lopulta nukkumaan toisiaan vasten.

Aamulla he juhlistivat kihlaustaan kakulla. Paitsi Leevi, joka oli laiharilla.

Aada ei halunnut jäädä pekkaa pahemmaksi, vaan kutsui Samulin kylään aikomuksenaan kysyä tältä se yksi kysymys.

"Samuli? Kai se ois jo aika ja kun sä et millään saa kysyttyä. Tulisiks sää mun mieheksi?"

"Totta kai rakas! En voi uskoo tätä todeks. Viimein. Mun unelmat käy vihdoin toteen kaunoiseni"

Aada ei voinut uskoa onneaan. Nyt hän oli taas samassa vaiheesa Leevin kanssa. Ja vieläpä miehen kanssa, jota todella rakasti.

Myös Aada ja Samuli päätyivät juhlimaan kihlaustansa vällyjen väliin.

Aada oli kehittynyt maalauksessa todella hyväksi. Hänen taulunsa olivat upeita.

Leevi taas oli harrastellut kalastusta enemmänkin. Kumpikin tienasi taidoillaan jonkin verran.

"Ääh... Mun pitäis alkaa oikeesti laihduttaan, oon todella lihonu viime aikoina"

Aada lähti kaupungin ainoalle salille treenaamaan. Kumpu ei vaan ottanut lähteäkseen. Eikä asiaa auttanut alati vaivaava nälkä.

"Ei helvetti", Aada ajatteli. Leevin ehdotuksest hän oli tehnyt ihan vain varmuuden vuoksi raskaustestin. Kaksikin. Ja kumpikin näytti samaa tulost. Hän oli raskaana.

Ja nyt se pitäisi kai jotenkin kertoa Samulille.
"Se ei tuu ikinä hyväksymään tätä..."

Heti seuraavana aamua Aada keräsi rohkeutensa ja kutsui Samulin kylään.
"Sä et varmain usko tätä ihan heti, mutta mä oon raskaana. Sulle"
"Mitä? Ooksa ihan varma että se testi näytti oikein?"
"Valitettavasti joo. Tein kaks"

"No mutta sehän on hienoo! Oon aina halunnu isäks"
"Eikä oo! Mä en oo mikään äiti enkä mä halunnu vielä mitään lasta!"
"Heei, kyllä me pärjätään rakas. Otetaan nyt vaan ihan rauhallisesti askel kerrallaan."

Toisin kuin Aada, Samuli oli aivan ihastunut pikkuiseen ja odotti sitä innoissaan.

Pari päätti pitää pian pienet häät takapihallaan.

Häät eivät olleet hienot, mutta pari sitäkin onnellisempi.

Yht'äkkiä häähumun keskelle ryntäsi harmaahapsinen nainen.

Leevi tunnisti tulijan pienen mietinnän jälkeen, mutta oli hyvin hämillään.
"Miten sä tänne yht'äkkiä ilmestyit? Kaiken sen jälkeen mitä oot tehny meille. Lähdit tosta vaan mitään sanomatta ja välittämättä. Nytkö oot saanu elää nuoruutes vai? Häh!"

"Leevi rakas. Mulla on ollut teitä niin ikävä. Et voi tajutakkaan kuinka. Kuulin Hunteristakin. Anteeksi. Mutta eikös se ole tärkeintä, että oon täällä taas? Mun rakas poikani"
"No kaippa... On mäkin ikävöiny sua. Aada ei varmaan enää ees muista. Mutta oon kyllä silti edelleen vähän katkera"
"No kai sen ymmärtääkin. Se ei ei ollut mikään järkevin tekoni"
"No ei tosiaan. Äiti"

"Onneksi olkoon Aada! Sinusta on kasvanu niin kaunis ja iso tyttö"
"Kuka sä oot? Ja mistä tiiät kuka mä oon?"

"Tunnistanhan mä oman lapseni. Aada se olen minä. Vilma. Äitisi"
"Aada se tosiaan on äiti", Leevi liittyi keskusteluun.
"Ai se mitä mä en oo ikinä muistanu?"
"Nii"
"No kai se sit on. Muutaks sä tänne? Meillä ei kyllä oo vapaita huoneita ja nyt kun Samulikin just muutti tänne"

"Ei se mitään. Pääasia, että saan olla taas täällä teidän luona. Vaikka et muistakaan minua, niin rakastan sua silti"

Aadakin alkoi tulemaan pikkuhiljaa toimeen äitinsä kanssa. Vaikka ihan äiti Vilma ei hänelle edelleenkään ollut.

Nyt tämä onnellinen, melkein kolmen sukupolven perhe vietti loistokasta aikaa yhdessä.

Se kuitenkin keskeytyi pian, kun Vilma tunsi olonsa hassun kevyeksi.

Vilmasta oli kamalaa katsoa läheistensä surun murtamia kasvoja. Vastahan hän oli tullut takaisin ja oli taas saamassa elämänsä raiteilleen ja perheensä takaisin. 

Vilma ei tulisi näkemään lapsenlapsiaan. Ilmeisesti hän oli tullut vain heittelemään vimeiset hyvästit ja näkemään rakkaat lapsensa vielä kerran ennen poismenoaan.

Vilma haudattiin juhlallisin menoin miehensä viereen.

*****

Seuraavana iltana Aada tunsi vatsassaan lapsen haluavan nopeasti ulos.

"Missä Samppa on just kun mä tarvisin sitä!?"

Samuli kuuli Aadan tuskaisen huudon ja tilasi heille taksin, joka kiidätti heidät sairaalalle. Paikalle oli kerääntynyt paljon väkeä ja lisää tuli. Osa oli ihan paniikissa huomattuaan synnyttävän naisen.

Seuraavana päivänä pariskunta asteli ulos sairaalasta kantaen mukanaan pienoista poikaa, joka Martiksi nimettiin jo synnytyssalissa.

Vaikka Aada oli ollut aluksi hyvinkin lasta vastaan, ei hän enää voisi sitä poiskaan heittää. Hän rakasti pientä Marttia.

"Leevi me ajateltiin Sampan ja Martin kanssa muuttaa pois"

"Pois!? Eikös sen pitäny olla minä joka muutan? Sun piti jäädä tänne ja perustaa elämäs ja perhees tänne? Kyl määkin voin muuttaa, jos se on siitä kiinni, ettet haluu asuu isoveljen kanssa"
"Ei se siitä johdu. Halutaan vaan erilaisiin piireihin ja vähän keskustaampaan täältä"

"Ai jaha. No tee sit mitä lystäät, mutta multa on turha tulla vikiseen makuusijaa"
"Joo joo. Kiitti et ymmärrät, vaikka ootkin välillä aika jääräpää", Aada sanoi lempeästi naurahtaen.

Aada ja Samuli löysivät uuden kodin nopeasti.
"Mulla tulee niin ikävä teitä", Leevi tunteili.
"Niin meilläkin sua. Kai se Pippakin kohta jo tänne muuttaa? Tulkaa käymään usein!"

Leevi otti neuvosta vaarin ja pyysi Pippaa asumaan luokseen. Pippa suostui ilomielin ja he aloittivat heti suunnittelemaan uutta taloaan.

*****

*****

*****

Siinä oli muuttopuuhia kerrakseen :D. Ja tulihan sitä samalla tehtyä uus pituusennätys osassa ;)! 

Olin todella hämmentynyt, kun Vilma muutti yht'äkkiä takaisin Samulin muutos yhteydessä! Mutta oli ihan huippu kivaa nähdä Vilmaa vielä ja samalla saatiin hauta muun suvun viereen ;).

Olettekos tyytyväisi perijään :)? Saatika osaan :D?