Tässä olikin sitten vähän pitempi väli, mutta sain viimein tänkin osan kirjotettua :)!

*****
( X )
Pippa otti heti Aadan vanhan maalaustelineen ahkeraan käyttöön. Hänellä oli haaveena kasvattaa sekä maalaus- että kirjoitustaito huippuunsa.



Uudella ainesmäjäyttimellä ruoan valmistaminen kävi Leevin mieleisesti ja huomattavasti tehokkaammin kuin vanhalla lauta-veitsi-menetelmällä.



Ripoilla tärkeät keskustelut käydään näemmä aina ruokapöydän ääressä.
"Leevi ooksää ikinä ajatellu lapsia?"
"Totta kai! Ainakin viis. Se on mun elämänhaave näin alkuun"
"No mut hommattaisko aluks nyt vaikka yks?"



"Eiku viis", Leevi totesi tuimana.
"Ehkä niin, mutta yks kerrallansa ne tulee, ei me nyt kerralla voida viittä hankkia, mun mahahan räjähtäis"
"Ai sä meinasitkin silleen. Ahaa, no sehän passaa. Mutta ethän sä halua, että ne syntyy aviottomaan suhteeseen?"
"En tietenkään. Meinaatko sä että...?"
"Meinaanpa hyvinkin. Mennään naimiisiin, nyt heti!"



He kävelivät tonttinsa lähellä sijaitsevan joen rantaan ja laittoivat suunnitelman täytäntöön. 



He menivät naimisiin vain luonnon seuratessa hiljaa ympärillä ja lupasivat rakastaa toisiaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.



"Tahdon". Sana joka liitti heidät ikuisesti yhteen.



Illalla he paneutuivat suunnitelman toiseen osaan heti hääyönsä kunniaksi.

*****



"Hyvä! Just noin!" Leevi kannusti vaimoaan, jolle oli tehnyt henkilökohtaisen kunto-ohjelman. Pippa halusi laihtua ja päästä parempaan kuntoon, mutta häntä huoletti yksi asia.
"Mutta entä jos mä oon sittenkin raskaana? Sillon ei todellakaan sais rehkiä"
"Pippa rakas. Sä tiedät ihan hyvin, että testi näytti että et oo. Eikä se valehtele. Ainakaan jos niitä teki kolme".
Leevi ja Pippa eivät olleet kovasta yrittämisestä huolimatta onnistuneet vielä saamaan lasta alulle.



Öisinkään Rippojen talossa ei ollut hiljaista, sillä silloin usein Leevin vanhemmat saapuivat paikalle pitämään eloa yllä.



"Yööh! Liikunta ei todellakaan sovi mulle!" Pippa vaikersi oksentaessaan taas yhden treenipäivän päätteeksi. "Mä lopetan kuntoilun. Ihan sama miltä mä näytän, mutta tätä huonoo oloo  en ainakaan jaksa enää".



Se olikin hyvä päätös, sillä Pippa oli viimeinkin raskaana.



Parin yhteinen unelma oli käymässä toteen. Leevi hämmästeli kuinka nopeasti pikkuinen kasvoikaan mahassa.



Pipan erityistä herkkua raskausaikana oli jäätelö. Hän saattoi vedellä sitä jopa monta litraa päivässä.



Leevin ja Pipan aika kului edelleen pääosin harrastusnurkkauksessa. Lastenhuonettakaan ei osattu vielä sisustaa, koska tulevan vauvan sukupuolta ei vielä tiedetty, eikä haluttukaan tietää.



Juuri kun Pippa sai ruoan valmiiksi synnytys alkoi. "No täytyy kai syödä tän jälkeen". Leevi tilasi heti taksin joka kiidätti heidät sairaalaan.



Pitkältä tuntuneen ajan päästä vauvan sukupuoli selvisi. Nälkäkin oli ehtinyt unohtua jo monta kertaa.



Kotiin päästyään ja aikansa helliteltyään Pippa laski pienen poikansa, Tomin, kehtoon.

( Tomi on sikeäuninen sekopää )





Tomin huone sisustettiin pojalle sopivaksi.



Kun lapsi oli viimein synnytetty, eikä huonon olon syy ollutkaan liikunta, Pippa päätti karistaa raskaus- ja vähän muitakin kiloja Leevin kannustuksella.



Reenit keskeytyivät, kun Leevi huomasi yllättäen, että hänellä onkin syntymäpäivä.



Leevi kasvoi kunnon aikuiseksi. Vaikka sellaiseksihan hän on itsensä aina ennenkin tuntenut.



Ja treenit jatkuu.



Leevin avulla Pipan kuntoilun tulokset näkyivät nopeasti. Häntä ei ollut tunnistaa enää samaksi ihmiseksi. Hän oli entistä ehompi, uusi Pippi!



Pippa halusi ehdottomasti jatkaa treeniä vielä makuuhuoneenkin puolella.



Pippa aloitti kirjottamaan kirjaa. Kotiäitinä hänellä oli aikaa lastenhoidon ohella vaikka mihin.



Kirjoittaminen ja moni muukin touhu keskeytyi usein oksennuksen tarpeeseen. Pippa tiesi heti, ettei se johtunut tällä kertaa kuntoilusta, vaan jo toisesta lapsen alusta.



Painoa tuli vääjäämättä lisää, mutta kuntoaan Pippa ei halunnut päästää romahtamaan vaan jatkoi jumppaamista raskausaikanakin.



Maha-asukki kaipasi huolenpitoa niin, että Pipan oli vahdittava elintapojaan antaakseen sille parhaan mahdollisen tulevaisuuden. Kukaan ei kuitenkaan ikinä unohtanut Tomia, joka oli vanhempien silmäterä ja tärkein asia heille koko maailmassa. Tomille osoitettiin huomiota ja hänen kanssaan leikittiin lähes koko ajan.



Hiki virtasi vuolaasti kun Leevi koitti kehittää vartaloaan entistä urheilullisemmaksi.



Leevi katseli usein poikaansa haltioissaan, toivoen tämän perivän kaikki hänen parhaat puolensa.



Pippa törmäsi sattumalta lenkillään Aadaan.



Aada asui tätä nykyä pienessä, hyvin mukavan oloisessa talossa miehensä Samulin ja Martti-poikansa kanssa.



Martti oli kasvanut ja hänestä oli kehittymässä oikein komea poika.

*****



Pikkuinen kasvoi mahassa kovaa vauhtia, mutta niin kasvoi Tomikin. Hänestä oli tulossa taapero.



Muodonmuutoksen jälkeen, oi mikä sydäntensulattaja. 



Leevi rupesi heti opettamaan Tomille tärkeitä taitoja, kuten pottailua.



Leevi oli rauhaisasti opettamassa poikaansa puhumaan



... kun viereisestä huoneesta kuului synnyttämään alkaneen Pipan rääkäisy. Ei kun kiiresti sairaalaan!



Kaikki sujui jälleen hyvin. Pariskunta asteli sairaalasta taas yhtä perheenjäsentä rikkaampana.



Tomi oli autuaan tietämätön mitä juuri oli tapahtunut. Hän vain ihmetteli hieman, minne äiti ja isi katosivat. 



Lastenhuoneen ilmettä muutettiin molemmille sukupuolille sopivaksi, sillä uusi tulokas oli tyttö.



Joka äidin ja isän pikku unelma, Jenni.



Jenni toi mukanaan äidillensä harmillisen monta lisä kiloa, jotka uhkasivat jäädä vyötärölle. Juoksumatolle mars!



Kun pikkusiskosta ei pienen kokonsa takia ollut vielä leikkitoveriksi, niin Tomi viihdytti itse itseään autoilla ja muilla leluilla jos vanhemmilla oli muuta pakottavaa tekemistä. Kun Tomi oli oppinut puhumaankin, niin leikkejä oli kiva värittää pienillä tarinoilla.



Kahdenkin lapsen kanssa oli jo vaikeaa, kun kumpikin itki ja halusi ruokaa samaan aikaan ja itselläkin oli kaiken lisäksi nälkä, tai oli vaippa vaihdettavana tai jokin muu hätänä.
"Ja Leevikö muka haluaisi näitä viisi?" Pippa kummasteli kädet täynnä työtä.



Syntymäpäivä tuli Pipalle yllätyksenä, niin kuin Leevillekin oli käynyt. Pienten lasten kanssa vain unohtaa kaiken muun. Leevi taas kauhistui huomatessaan jälleen unohtaneensa vaimonsa syntymäpäivän!



Paria lisäryppyä lukuunottamatta Pippa pysyi lähes entisellään.



Leevi sai hoitaa myös Tomin kävelyopetuksen.
"Olet paras poika ikinä ja huisin nopea oppimaan!" hän kannusti.
"Niin olenkin" Tomi vastasi tomeran itsevarmasti.



Välillä oli helpointa vain kutsua lastenhoitaja muutamaksi tunniksi, että vanhemmatkin saivat rentoutua ja keskittyä omiin juttuihinsa. Pipalla oli työn alla jo toinen kirjansa. Romantiikan kukka oli valmistunut ja nyt hän luonnosteli jännityskirjaa Kuilun partaalla.



Tomille ei tarvinnut opettaa kaikkea kädestä pitäen, vaan hän kävi oma-aloitteisesti kiinni palikkalaatikkoon ja ryhtyi kehittämään loogisia taitojaan.



Jenni vietti syntymäpäivänsä niin kuin Tomikin, ilman kakkua.



Pienen muutoksen jälkeen Jenni oli oikein suloinen ( urheilullinen ja nero ) taapero.



"Jenni ja Tomi on jo niin isoja, ettei niistä oo enää niin paljon vaivaa. Hommattaisko siis yks vauveli lisää?"
"Ehdottomasti!"



Ja siitä ilta jatkuikin arvattavissa merkeissä.

*****
*****
*****
Vielä pahoittelut siitä, että osassa kesti näin kauan! Nyt se on kuitenkin täällä ja seuraavaa taidan alkaakin pelaamaan jo tänään. Saa nähdä kauanko sen ilmestymiseen menee ;)! Koulu on kuitenkin alkanu ja lukio vie aika paljon aikaa.
Kommentit on toivottuja :)!