Kolmas osa, aika tiheeseen tahtiin :). Tästä lähin ilmestymistahti voi vähän hidastua, kun rupeen tekeen töitä.

*****

Rippojen aikataulut rakentuivat Leevin ympärille. Kaikki tehtiin niin, että pojalla olisi kaikki mahdollisimman hyvin.

Leeville koitettiin opettaa heti pienestä pitäen taaperon perustaidot. Joskus onnistuttiin helposti, mutta joskus - no. Se vei aikaa.

Hunter oli ottanut tavoitteekseen opettaa Leevin kävelemään. Hän oli isällinen ja rakasti aikaa pienen poikansa kanssa.

Vilma oli vielä myöhään ilallla käymässä Aimo Atsalean puistossa, kun hän kukkakauneuden keskellä oivalsi jotain suurta.
"Hih, taidan olla taas raskaana", hän myhäili.

Hän katseli puiston toidella laidalla suutelevia simejä: "Oi he ovat niin rakastuneita. Kumpa he saisivat kokea vielä samanlaista onnea kuin minä nyt".

Kääntöpuolena raskaudessa oli kaamea pahoinvointi. Tai ainakin välillä, koska ei Leevin kanssa ollut ollut tällaista.

Vilma yritti kovalla vaivalla saada Leeviä puhumaan. "Huoh, mitäköhän toikin yrittää", Leevi tuntui ajattelevan Vilman kertoessa hänelle puutarhan saloista.

Pikkuhiljaa Leevin kanssa touhuilu alkoi käydä Vilmalle vaikeaksi. Maha oli jo sen verran iso ja tiellä, että lapsen nostelu oli raskasta. Leevi osasi sentään jo kävellä, joten paikasta toiseen siirtyminen onnistui, vaikka Hunter olisikin ollut vaikka vessassa. 

"Hunter riittääkö meidän talossa tilaa sitten, kun tää uus pikkunen syntyy?"

"Pahoin pelkään", Hunter vastasi apeana. "Mutta ei meillä oo oikeen varaa laajentaakaan. Ainakaan paljoo. En usko, että 800§ riittää pitkällekään. Sehän menee melkein jo kehtoon."

"Mutta onhan sulla auto. Miksei myytäis sitä? Saatais kokonainen uus huone lapsille".

"Ei! Tommosta et voi ehdottaakaan! Se on mulle tärkee, se on ollu mulla jo tosia kauan enkä vois kuvitella eläväni ilman sitä!"

"Hunter et sä voi ajatella noin itsekkäästi! Onko joku armeijan vanha romu lava-auto sulle muka tärkeempi kun oma perhees ja lapses?"
"Se on mulle kun lapsi!"

*****

Sitten koitti Hunterin syntymäpäivä.

Vilma ahtautui samaan vessaan hurraamaan ja kannustamaan Hunteria.

"Phuuh! Puhallan suhun taikapölyä, joka auttaa vanhenemaan lempeämmin ja mielekkäämmin!"

Hunter vanheni valkohapsiseksi mieheksi. Herkän hetken katkasi Vilman korvia hyytävä huuto. Olisi taas aika kiiruhtaa sairaalaan.

Hunter ajoi Vilman sairaalaan omalla autollaan, josko tämä vielä näkisi millaista hyötyä siitä on.

Aviopari pääsi sairaalasta kotiin yömyöhään, Vilman sylissä leväten pieni tyttö, joka nimettiin yksimielisesti Aadaksi.

Leevi oli ollut synnytyksen ajan lastenhoitajan kanssa kotona.
"Tulehan Leevi katsomaan uutta siskoasi, pikkuista Aadaa".

Vilma oli helpottunut ja niin rakastunut pieneen tyttäreensä, joka oli viimeinkin saatettu maailmaan.

Hunterin hiuskuontalo sai uuden ilmeen.
"Eikä! Mä oisin halunnu ihan oikeeseen parturiin!"

Lopulta Hunter joutui taipumaan ja myymään autonsa. Kumpikin lapsista sai oman huoneen.

Ulkoapäin talo näyttää nyt tältä.

*****

Aada vaati vastasyntyneen tapaan paljon huomiota. Vanhemilla riitti silti aikaa myös Leeville, joka oli kova kuuntelemaan satuja.

Samaan aikaan kun Vilma hoiti Leevin puheopetuksen, Hunter piti huolta että Aadalla on kaikki hyvin. 

Aada oli suvaitsevaista sorttia ja pystyi nukkumaan, vaikka Leevi paukuttelikin kellopeliä aivan vieressä.

Leevi oli myös helppo lapsi ja viihtyi leikeissään yksin. Lisäksi häntä oli helppo vahtia vanhempien makuuhuoneeseen jääneistä ikkunoista.

Eräänä päivänä kumma mies ilmestyi koputtelemaan heidän ovelleen.

Mies osoitti esineitä jättimäisellä säteellään ja ne katosivat yllättäen, kuka ties minne.

Vilma yritti estää miestä paiskaamalla oven miehen naamaan, mutta öykkäri ei ollut huomaavinaankaan vaan jatkoi vain säteilytystään.
"Maksakaakin seuraavalla kerralla laskut ajoissa!" kuului vain kommentti miehen lähtiessä paikalta.

"Mitenköhän tämän nyt selittäisi Hunterille?", Vilma pohti kerätessään jäljelle jääneitä, kuolleita kaloja pois.

Hunter ei lannistunut kalojensa kuolemasta. Tällä kertaa hän vain muistaisi ruokkia niitä parremmin toteuttaakseen haaveensa.

Yht´äkkiä vessa ollessaan Vilma muisti, että hänellähän on tänään synttärit ja rupesi heiluttamaan räikkää kiinnittääkseen muiden huomion.

Hunter ehti juuri parahiksi paikalle, kun Vilma alkoi säkenöimään kasvun voimasta.

Vilma oli itsestään ylpeä säilyttyään suht rypyttömänä kasvettuaan ihka oikeaksi aikuiseksi.
"Ja tässä iässä olevia sitä yleensä kehotetaan vasta alkamaan miettiä perhevalintoja. Taidankin olla aikaani edellä".

Heti sen jälkeen Leevi rupesi ketkuttelemaan lanteitaan Aadan huoneessa. Kuten myös Aada Leevin huoneessa.

Oikeaksi hurmuriksi kasvanut Leevi sai piirteekseen hyvän ja urheilullisen rinnalle säästäväisen.

( ja lemppareita lastenlaulut, hodarit ja limenvihreä)

Ja niin Aadastakin kasvoi mitä suloisin tytöntyllerö. Hän on arjen sankari ja nero.

(lempparit klassinen musiikki, kasviskevätkääryleet ja punainen väri )

*****

Tässä oli tämän kertaista osaa ja täytyy myöntää, että loppu vähän tylsästi. Odottakaas vaan seuraavaa osaa, leppoisan perhe-elämän keskelle ujuttautuu jotain traagista!