*****

"Rakas Hunter. Rakkaat Leevi ja Aada.

Lähdin pois. Se tuottaa tuskaa itsellenikin. En vain tuntenut kuuluvani siihen elämään, mikä luonanne oli. Olen vielä nuori. Ehkä siinä iässä, että voisin alkaa hankkimaan lapsia. Tai jotain. Leevi on jo koululainen, siitä on niin monta vuotta, kun sain hänet. Aadakin on jo iso tyttö. Minusta tuntuu, että ryhdyin tähän aivan liian varhain. Minulta jäi elämättä iso siivu nuoruudestani. Silloin tuntui, että olin täysin valmis. Mutta ei enää. En kadu sitä, että sain teidät Leevi ja Aada, enkä sitä, että tapasin sinut Hunter. Ehkä se vain tapahtui liian aikaisin. Arkeni oli ihanaa ja rakastan teitä kaikkia. Haluan kuitenkin myös omaa aikaa. Saada kiinni sitä menetettyä nuoruutta, mikä jäi välistä. Siksi lähdin, enkä usko enää palaavani. 
Rakastan teitä!

-Vilma

*****

Hunterin oli vain koitettava pärjätä yksin. Vilma ei vastannut puhelimeensa, eikä häntä voinut saada kiinni millään muullakaan tavoin. Lapset kaipasivat äitiään.

Kaikki kodin askareet jäivät yksin Hunterille.

Hänen hoivaan jäi kaikki Aadan puheopetuksesta lähtien. Hunter osasi homman, mutta silti hänestä tuntui, kuin mikään ei onnistuisi ilman Vilmaa. Äiti oli aina äiti ja äidithän osasivat ja tiesivät kaiken.

Nukkumaan paneutuessa hänen mielensä valtasivat ajatukset ja pohdinnat siitä, miksi Vilma lähti. Vaikka Vilma oli selittänyt kaiken kirjeessään, Hunter ajatteli silti eiko Vilma rakastanut häntä enää? Oliko hän sittenkin liian vanha? Vaikka vilma vannoi ettei? Hunter tarvitsisi unta. Mutta hän ei millään meinannut saada sitä, kun Vilma ei ollut hänen vierellään.

Hunterin oli välillä pakko tehdä muutakin, kuin vain olla lasten kanssa. Onneksi Leevi ja Aada olivat hyvin läheisiä ja pystyivät viihdyttämään toisiaan.

Aada selvästi ihaili Leeviä ja tekikin kaiken tämän perässä.

Hunter nukkui vain pätkittäin. Hän ei pystynyt keskittymään kunnolla mihinkään. Kaikkialla kaikki muisttuti häntä Vilmasta. Vilman suunnittelema talo. Hänen valitsemansa sisustus, jopa petivaatteet, joissa Hunter nukkui. Lapsetkin olivat perineet aivan liikaa piirteitä Vilmalta.

Aadaa harmitti, kun Leevi lähti ensimmäistä päivää kouluun. Hän olisi halunnut, että isoveli jää vielä leikkimään. Hunter jäi Aadan kanssa vilkuttamaan koulubussille.

Hunter päätti kerrankin ottaa päivän lomaa arjestaan ja kutsui paikalle lastenhoitajan.

Kalastus sentään tuntui vielä entiseltään, eikä hyvän kalansaaliin riemua voittanut mikään.

Hunter auttoi Leeviä läksyissä. Biologia oli ollut hänen lempiaineitaan koulussa ja oli ilo luetella pojalleen mitä erikoisimpia kalalajeja.

Kun Vilma oli poissa, hänen kohdalle jäivät myös ikävät hommat:
"Yh, potalle opettaminen on sitten sotkuista".

Hunter oli ylpeä pojastaan, kun Leevikin alkoi osoittaa kiinnostustaan kaloja kohtaan.

Kun Leevi oli koulussa, Hunter oli pääasiassa Aadan kanssa.
"Hyvä hyvä! Tule, eikun kävele isin luo!" hän kannusti tyttöään kävelyharjoitusten lomassa.

Ja sitä onnistumisen iloa, kun Aada onnistui kävelemään muutaman metrin matkan ilman tukea.
"Ää! Alat! Haluun maahan!" Aada huusi peloissaan hurmaantuneen isänsä iloitessa onnistumisesta.

Lapsien syntymäpäivät olivat taas samaan aikaan. Leevi mietti pitkään mitä toivoisi.
"Mä toivon äitin takasin", hän päätti lopulta. Hunter olisi toivonut lasten jo unohtaneen äitinsä.

Leevi joutui hurraamaan itselleen yksin, kun isi oli puhaltamassa Aadan kynttilöitä.

Aada ei tajunnut mitään toivomisista. Hän vain ihmetteli mitä isä puhkuu noin kovasti.

Lapset kasvoivat lähes samaan aikaan. Isoveli ehti kuitenkin ensin.

Niin mittaa kuin leveyttäkin kasvanut Leevi sai uudeksi piirteekseen lipevän. Kyllä kakku maistui.

Kouluikäisestä Aadasta tuli ystävällinen.

Synttäreitten kunniaksi kumpikin sai parturikäynnin ja uudet vaatteet.

Hunteriakin alkoi jo ikä painamaan ja hiusraja pakeni entisestään.

Leevi halusi kartuttaa kuntoaan ja otti suunnakseen uimalan.

Siellä hän tutustui Kirsiin, jonka kanssa otti yhteiseksi tavoitteeksi painon pudottamisen. 

Hunter taas vietti aikaa opettaen Aadaa kalastamaan. Hunterin mielestä se oli niin juhlallista omata sama harrastus tyttärensä kanssa, että hän katsoi parhaaksi pistää parasta päälleen.

Leevi oivalsi kuntosalin olevan parempi paikkaa kehittää kuntoa. Joskin raskaampi.

"Leevi miks meillä ei oo äitii ja isäkin on noin vanha? Se on ihan höpsähtänykki jo, hei se kalasti juhlapuku päällä".
"Isä pitää kalastusta vaan niin arvossa, että sen takii se tykkää kalastaa parhaimmissaan. Eikä se nyt niin vanha oo, ollaanhan mekin jo isoja lapsia".

"Mutta Leevi entäs se, miksei meillä oo äitii?"
"Kyllä meillä on. Se vaan ei asua enää täällä, eikä oo yhteydessä meihin".
"Enää? Ooks vai nähny sen joskus? Onko se joskus asunu täällä? Miksei se haluu olla meiän kaa?"

"Totta kai mä oon nähny sen, kun se on mun äiti ja se on synnyttäny mut. Sutkin. Säkin oot nähny sen, olit vaan niin pieni, ettet muista".

"Mä haluun nähä äitin taas! Onks sulla ikävä sitä?"
"On. Enemmän kun arvaatkaan".

Välillä Aadaa harmitti, kun Leevi oli häntä niin paljon vanhempi, eivätkä he saaneet kokea lapsuutta yhtä aikaa. Leevi kuitenkin huolehti siskostaan, oli tämän kanssa ja auttoi tämän alkuun uudessa koulussa, eikä välittänyt mitä kaverit sanoisivat, kun hän istuu pikkusiskonsa vieressä.

Perhe touhuili paljon ja yhdessä ja he kannustivat toinen toisiaan. Välillä lapsien huoli äidistä oli suuri, mutta pikkuhiljaa asiasta opittiin olemaan hiljaa ja arki alkoi sujumaan ilman kiusallisia selittelyjä.

*****

*****

*****

Mua harmittaa niin paljon, kun Vilma lähti! Se oli yks onnistuneimmista simeistäni. Oikeestihan se lähti siis sen takia, koska rupesi bugittamaan, eikä tehnyt mitään tai liikkunut minnekään, eikä pystynyt lopettamaan toimintoja toimintapalkista. Ja toimintona oli just joku syötä Aada, niin Aadakan ei pystynyt tekemään mitään, kun odotti vaan äitiinsä antaan tuttipulloo. Yritin vaikka mitä ja lopulta samaa kikkaa kuin kakkosessa, että poistan simin moveobjectsilla ja se palaa, mutta ei onnistunut kakkosessa. Joten hyvästi Vilma :(!