Ensimmäinen osa!

*****

Tässä on Vilma Rippa. Hän on hyvä, ystävällinen ja karismaattinen, ulkoilua ja perhettä rakastava nuori nainen.

Hän halusi itsenäistyä jo varhain ja suuruudenhulluna osti suuren tontin keskeltä Riverwievn rikkainta kolkkaa.

Hän huomasi sen itsekin pian hulluksi ideaksi. Niillä pienillä varoilla, jotka hänelle käteen jäi, hän rakensi itselleen asumuksen tontin kauimmaiseen nurkkaan, kauas ihmettelevistä naapureista. 

Kaiken karismaattisuutensa keskellä Vilma halusi muutenkin rauhaa asettua aloilleen. 

Vilma ihastui heti Riverwievn rauhaisaan ympäristöön. Ensi töikseen hän lähti joelle kalastamaan jääkaapin täytettä.

Homma ei ottanut sujuakseen ja Vilmaa alkoi ottaa päähän toden teolla. 
"Mokoma kalaton joki!"

*****

Poliisiasemalla ei lopulta ollutkaan grillaustapahtumaa niin kuin joku oli sanonut. Mutta sieltä paikalta Vilma löysimielenkiintoisen siemenen. 
"Kun säät lämpenee, istutan tämän taloni seinustalle".

Keskustassa kierrellessään hän tutustui kuitenkin muihin kyläläisiin ja sai heti ystäviä.

Mutta yhtä hän ei uskaltanut kuin vain katsella kaukaa. Mies oli omalaatuisen tyylinen, mutta jokin hänessä kiinnitti Vilman huomion.

Päivä toisensa jälkeen Vilma saapui sen saman ravintolan pihaan, jossa näki tuntemattoman miehen ensi kerran, toivoen näkevänsä miehen jälleen. Usein niin käydenkin.

Kunnes kerran mies kääntyi ympäri ja tuijotti Vilmaa suoraan silmiin. Sen saattoi huomata jopa tehokkaiden peililasien läpi.

Vilma pelästyi niin, että juoksi hädissään pois paikalta.

"Hyvänen aika! Mitäköhän se tahtoo musta?"

"Vai ylireagoinko vain? Katselenhan mäkin sitä. Ja ihmiset havainnoi aina ympäristöään".

*****

Parin päivän päästä Vilma uskaltautui taas takaisin entiselle paikalleen.

Tällä kertaa mies tuli suoraan hänen luoksensa.
"Moi. Mä oon Hunter. Oon nähny sut täällä monena päivänä".

"Moi. Vilma"

"Sä vaikutat tosi pirtsakalta tytöltä. Ois kiva nähdä taas?"
"Joo, niin ois!", Vilma vastasi ja uskaltautui viimein suomaan miehelle pienen hymyn häivähdyksen. 

Heidän hetken juteltua Vilma oli lähdössä kotiin. Hän kuitenkin kääntyi vielä ympäri ja ojensi Hunterille numeronsa: "Soita".

*****

Aamulla Vilma oli istuttamassa keräämiään siemeniä, kun hänen puhelimensa soi.

"Moi Hunter!" Saman tien hetken mielijohteesta Vilma jatkoi: "Tuu käymään vaan!"

Vilma koitti olla todella tarkka miten oli ja käyttäytyi Hunterin seurassa. Hän alkoi pohtimaan, saattoiko sittenkin olla, että hän tunsisi kenties jotain muutakin kuin ystävyyttä tätä miestä kohtaan.

*****

Hunter alkoi käydä Vilman luona yhä useammin. Vilma rentoutui hänen seurassaan ja pian he viettivät lähes kaiken vapaa-aikansa toistensa seurassa. Kummallakin riitti aikaa, koska he molemmat olivat työttömiä.

He lähentyivät huimasti ja Vilma uskoi, oikeastaan tiesi, ettei sinkku-Hunterkaan ollut etsimässä enää vain kaveria.

Muutaman viikon tapailun jälkeen Vilma sai Hunterilta ensisuudelmansa. He rupesivat seurustelemaan ja lopulta pari muutti yhteen Vilman tontille. Hunterin talosta saaduilla rahoilla he pääsivät mukavaan alkuun uudessa pienenpienessä tuvassaan. 

*****

*****

*****

Ensimmäinen osa olisi nyt ulkona! Tiesin, että legacyn tekeminen nettiin on kivaa, mutta yllätyin kuinka mukavaa se olikaan taas parin vuoden tauon jälkeen. Kommentit ois kivoja :)!